"Local" ja "global"

Lipponen ja Lonka (2007) vertailevat informaatiolukutaitoa yksilön ja yhteisön kannalta. Oppiminen yksilöllisenä prosessina keskittyy ainoastaan yksilön kykyyn varastoida tietoa, kun taas sosiokulttuurisesta näkökulmasa tarkasteltuna yksilö osallistuu toimintajärjestelmiin ja yhteisöjen toimintaan, jolla on jokin yhteinen tavoite. Otsikon "local" viittaa siis paikalliseen osaamiseen, jolla tarkoitetaan esimerkiksi jonkun ryhmän sisällä vallitsevia tietoja ja käytäntöjä. Yksilö voi olla hyvinkin informaatiolukutaitoinen, mutta ilman "paikallista" (specifiä) osaamista, hän ei pärjäisi tehtävissä. Esimerkki "paikallisesta" osaamisesta on esimerkiki tietyn työpaikan tai työryhmän käyttämät toimintamallit yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, joita voivat olla tietynlainen viestiminen, diskurssit tai koneiden käyttö. Informaatiolukutaito ei siis ole vain yksilön osaamista, vaan sosiokulttuurisesti ryhmän osaamista (Lipponen & Lonka 2007.)

Toinen näkökulma aiheeseen, jonka Pahl ja Rowsell (2005, 74) esittävät on se, että on tärkeää suhteuttaa "local" ja "global" toisiinsa, sillä maailmanlaajuiset, globaalit asiat näkyvät paikallisellakin tasolla. Asioiden tunnistaminen tuo ne lähemmäksi arkea ja mielenkiintoisemmiksi. Erityisesti monikulttuurisissa yhteisöissä, joita mielestäni kaikki yhteisöt ovat, on otettava opetuksessa ja muussa toiminnassa huomioon jokaisen alkuperä ja kulttuuritausta, sillä ne vaikuttavat arvoihin ja siten kaikkeen toimintaan (Pahl & Rowsell 2007, 76.) Esimerkiksi äidinkieli, tai paremminkin puhekieli (murre, slangi) saa erilaisia sävyjä, kun käyttötilanne vaihtuu. Kotona tai kavereiden kesken käytetty kieli eroaa varmasti virkamieskielestä. Toiseksi, suhtautuminen lainsäädännön oikeellisuuteen on vahvasti yhteydessä arvoihin, kulttuuriin ja uskontoon (Pahl & Rowsell 2007, 77-78.) Aina tulisi muistaa, että koulussa opetettavat asiat saavat eri oppilaiden erilaisten taustojen sekä aikaisempien tietojen myötä erilaisia merkityksiä, mikä on haaste koko koululaitokselle. Koulussa kuitenkin asiaan voi vaikuttaa, mutta ilman informaatiolukutaitoa (aikuiset) ihmiset voivat vetää hyvin erilaisia johtopäätöksiä vaikkapa sanomalehtien uutisoinnista.

Mitä siis "local" ja "global" käsittelillä tarkoitetaan ja miten tätä tietoa voisi hyödyntää kouluopetuksessa ja elämässä. Informaatiolukutaidon näkökulmasta ajateltuna "local" ja "global" edellyttävät niin henkilökohtaista osaamista tai kyvykkyyttä, kuin tietyn ryhmän sisällätoimimisen edellyttämien sääntöjen ja toimintamallien tuntemista. Siksi mielestäni lähtökohtaisesti tulisi muistaa aina asioiden kontekstiaalisuus. Maailmalla tapahtuva tulva saa paikallisella tasolla aivan toisen merkityksen, jos lähistöllä on koettu tulva ja sen vahingot. Tupakoinnin vaarat ovat myös hyvin kaukainen asia, ellei joku läheinen ole sairastunut esimerkiksi keuhkosyöpään, jonka aiheuttajana on ollut juuri tupakointi. Samasta asiasta voidaan siis puhua hyvin eri sävyyn riippuen siitä, puhutaanko siitä teorian vai kokemuksen tai jopa tunteiden tasolla. (Globaalien, kaukaisten) Asioiden tuominen lähelle omia kokemuksia (paikalliseksi, henkilökohtaiseksi) luo paremman ja kestävämmän oppimisen pohjan ja se pätee niin informaaliin kuin formaaliinkin oppimiseen.

Lähteet:
Lipponen L & Lonka K. Informaatiolukutaito paikallisena ja hajautettuna, tutkivan oppimisen toimintana. Teoksessa Nevgi A (toim.) Informaatiolukutaito yliopisto-opetuksessa. Helsinki: Palmenia, 2007: 81-94.

Pahl K & Rowsell J. Literacy and Education: Understanding the New Literacy Studies in the Classroom. Lontoo: Paul Chapman 2005.