Milloin kirjoitustaidosta tuli yliarvostettua?

Lukiessani uusista lukutaidoista (tässä kirjoituksessa käännös New Literacies) minulle selvisi konkreettisesti mitä kaikkea kommunikointi voi olla; kirjoitusta eri muodoissa (mm. painetut sanomalehdet, runot, kirjeet, ohjeet, laulut tai sähköisessä muodossa olevat sähköpostit, internetin uutiset tai elokuvien tekstitykset), luonnollisesti puhe, jota sävyttää murteet, intonaatiot ja elekieli sekä pukeutuminen (Pahl & Rowsell 2005, 17-19.) Voidaan jopa ajatella, että kaikki elämisen merkit lapsen töhrimisestä, uutisiin ja suuriin taideteoksiin ovat kommunikointia. Kommunikointiin tarvitaan siis roppakaupalla lukutaitoa sen uudemmassa merkityksessä.

Uudet lukutaidot laajentavat perinteistä lukutaito-käsitettä. Avainasemassa on lukemisen läsnäolo jokapäiväisessa arkielämässä formaalin kouluympäristön lisäksi. Teknologian tuomia haasteita ovat esimerkiksi elektronisessa muodossa olevan tekstin lukeminen, joiden sanomaan vaikuttavat eri kirjasintyypit, värivalinnat ja taustakuvat (Pahl & Rowsell 2005; 17,19.) Lisäksi kännykät ja niiden välityksellä kulkevat (teksti-, kuva- ja multimedia-) viestit vaativat oikeanlaista tulkintataitoa, jotta viestin sanoma ei muuttuisi matkalla ihmiseltä toiselle. Lukutaito ei ole enää ainoastaan kirjainten ja niiden muodostamien yhdistelmien tunnistamista ja käyttämistä. Uudet lukutaidot ovat mukana joka päivä ja joka ikinen hetki, jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa ja kanssakäymisessä. Lukutaitoa tarvitaan esimerkiksi pankissa asioidessa, eikä vain siksi, että osaa lukea tai allekirjoittaa shekin, vaan siksi, että asiointitilanteessa luetaan, kirjoitetaan, puhutaan ja tulkitaan tiskin toisella puolella olevan ihmisen eleitä (Pahl & Rowsell 2005, 11-12.) Minusta hyvin tärkeä ja formaalissa koulutuksessa lähes täysin sivuutettu taito on juurikin toisen eleiden oikein tulkitseminen. Luulen, että juuri väärintulkinnat ovat johtaneet meidät kaikki, jos ei tappeluun, niin ainakin riitaan tai pahaan mieleen.

Eleillä, vaatteilla ja symboleilla on valtavan suuri merkitys vuorovaikutustilanteissa. Diskursseilla (sanallisella ilmaisulla) ilmennetään omaa tai ryhmän identiteettiä, joka on taas vahvasti yhteydessä ihmisen persoonaan. Pahl ja Rowsell (2005, 17-18) erottelevat käyttämästään diskurssi-termistä sanallisen ilmaisun (discourse) sekä sanallisen ilmaisun yhdistettynä muihin ominaisuuksiin, jotka vuorovaikutustilanteessa ovat läsnä (Discourse). Kummatkin diskurssin tyypit vaihtelevat eri konteksteissa riippuen siitä, missä roolissa ja ympäristössä ihminen kulloinkin on, esimerkkinä opettajan, vanhemman, kaverin tai kunnallispolitikon roolit ja toimintaympäristöt. Keskusteluun sävyyn vaikuttaa puheen muassa eri ominaisuudet, joita voivat olla esimerkiksi pukeutuminen, kampaus, puhetyyli, kunniamerkit, väriyhdistelmät tai esillä olevat logot ja symbolit.

Uudet lukutaidot perustuvat hyvin pitkäälle oletuksiin, joita voi ja tuleekin harjoitella. Tämän kirjoituksen lähdekirja (Pahl & Rowsell 2005) antaa vinkkejä uuden ja laajemman lukutaidon harjoittelemiseen, joka vaatii opettajalta tai vanhemmalta vain kekselijäisyyttä. Uusi lukutaito, jota mielestäni voitaisiin kutsua myös medialukutaidoksi tai sen osia sensitiivisen kanssakäymisen osaamiseksi (oma termini), on äärettömän tärkeä taito kanssakäymisessä, johon aina vaikuttaa konteksti. Neutraalia kanssakäymistä ei muuten ole olemassakaan...

Aikojen alussa kommunikoitiin seinäkirjoituksin ja symbolein. Edelleen käytössämme on suuri määrä symboleja, joiden tulkitseminen on voi olla peräti helpompaa, kuin kirjoitetun (esim. liikenne- ja ohjekyltit). Ihmiset ovat aina ymmärtäneet toisiaan myös elekielen avulla, tai ainakin niin kauan, kun kirjoitustaito otti ylivallan. Niin, sitä siis tosiaan miettii, että milloin ja miksi luku- ja kirjoitustaidosta tuli niin yliarvostettua, että se ylittää tärkeydellään muun kommunikoinnin opettamisen kouluinstituutiossa...

Lähteet:
Pahl K & Rowsell J. Literacy and Education: Understanding the New Literacy Studies in the Classroom. Lontoo: Paul Chapman 2005.