Mediakasvatuksen perusopintojen johdantokurssi alkaa olla kolmeakymmentäviittä minuuttia vailla valmis. Kurssi on ollut todella mielenkiintoinen ja sen myötä olen herännyt ajattelemaan ja tutkimaan useita uusia mediaan ja mediakasvatukseen liittyviä aiheita. Sen ansiosta olen myös tutustunut blogien maailmaa, enkä usko, että siitä enää pääsee irti. Olen täysin koukussa mediakasvatukseen ja janoan seuraavien kurssien antia. Olen varma, että oman mielenkiintoni ansiosta pystyn hyödyntämään kurssien antia niin omassa elämässäni, opiskelussani kuin tulevaisuudessa luokkahuoneessakin. Ja aivan varmasti minun luokkahuoneessani opetukseen integroituu vahvasti mediaksvatus. :)
Vielä jäi paljon sanomatta mm. tekstareista ja kielen köyhtymisestä vs uudistumisesta, chateista, kirjeenvaihtopalstoista, medialukutaidon kulttuurieroista, median luomasta paineesta olla kaunis, median vaikutuksesta ostokäyttäytymiseen ja moneen muuhun aiheeseen. Jokainen aihe, jota luennolla on käsitelty ja joita osaa olen ehtinyt kommentoimaan blogissani ovat imaisseet minut mukanaan ja blogi-merkinnöistä on tullut huomaamatta pitkiä kuvauksia ajatuksenkulustani. Olen suunnattoman iloinen kurssin sisällöstä, annista ja koenkin olevani nyt paljon viisaampi, kuin ennen kurssia tai jos ei viisaampi, niin ainakin valveutuneempi.
Yleensä lopputekstien viimeisinä sanoina käytetään legendaarista THE END fraasia, mutta minäpä taidan lopettaa Johdatus mediakasvatukseen-kurssin blogin sanoilla:
TO BE CONTINUED
torstai 22. lokakuuta 2009
Valokuvamuisti ja kuvien tärkeys
Minulla on valokuvamuisti. Havainnoin ympäristöä visuaalisesti, joten muistan asioita ja tapahtumia valokuvan kaltaisina still-kuvina ja pystyn kuvailemaan niitä hyvinkin tarkkaan. Siitä syystä kuvat ja maisemat ovatkin minulle hyvin tärkeitä. Välitehtävän 8 myötä olen kiinnittänyt erityisesti huomiota ympäröiviin kuviin, joita olen löytänyt mm. kodin seiniltä, kaupungilta, lehdistä, tekstiileistä, oppikirjoista, internetistä, televisiosta ja puhelimesta taustakuvan muodossa.
Kuvia on erilaisia; valokuvia, maalauksia, postikorttikuvia, uutisiin liittyviä tilannekuvia, muotokuvia, mainoskuvia, värikkäitä ja musavalkoisia kuvia, on myös kirjan havainnollistavia kuvia ja brändi-kuvia. Ympäristö ilman kuvia olisi aika koruton. Kuvilla on läpi ihmishistorian havainnollistettu tai viestitetty jotain. Luulen, että jos kuvia ei olisi, elämä olisi jollakin tavalla paljon köyhempää, mutta kieli ehkä entistäkin rikkaampi. Nimittäin, jos televisiota kuuntelee ilman kuvaa, tapahtumat eivät välity samalla tavalla, kuin kuvan kanssa, sillä kuva havainnollistaa niin paljon asioita ja tunteita. Ennen televisiota radion kuunnelmat olivat suurta huvia ja ne olivat helposti seurattavissa. Kuvat muodostuvat kuunnelmien ansiosta omassa mielikuvituksessa ja värittyvät ihmisen itsensä luomilla yksityiskohdilla. Kuunnelmissa myös kielikuvilla ja tarkemmalla kerronnalla autetaan ihmisiä ymmärtämään tapahtumat selvemmin.
Kuvalla ja kuvilla on siis valtava merkitys ymmärryksen kanssa. Kuvat kertovat paljon enemmän kuin sanat, sillä kuvista voi tehdä tuhansia tulkintoja ja niiden kautta voi assosioida muihin asiayhteyksiin. Juuri assosiaatiota, jotka siis syntyvät aiemman tiedon perusteella, käytetään hyväksi mainonnassa ja antimainonnassa, jota luennolla 5.10. käsiteltiin muiden aiheiden muassa. Luennolla myös noustettiin esiin, että kuvia arvioidaan juurikin aiemman tiedon perusteella ja niiden kuvakoilla, rajauksilla ja tilanteilla (ennen ja jälkeen kuvan) on suuri vaikutus kuvan lähettämän viestin oikein tai väärin ymmärtämiseen. Jos esimerkiksi lehdessä kuvatekstissä lukee jotain, joka poikkeaa kuvan tulkinnasta, väitän, että ihminen uskoo paremmin kuvan viestiä, kuin painettua sanaa. On siis oltava tarkkana, millainen viestin kuvalla haluaa lähettää, oli kuva millainen tahansa.
Sirkka Laitinen (2007) toteaa kurssikirjan artikkelissaan, että erityisesti mediakuvat syntyvät monesti aiempien jo tunnettujen kuvien pohjalta, jotta ihmiset tunnistaisivat tuttuuden ja havahtuisivat. Kaikenlaiset kuvat ovat myös aina kulttuurisidonnaisia ja niiden tulkintaan vaikuttaa paikka, (kuva)kulttuuri ja katsojan tiedot ja ominaisuudet. Laitinen (2007) kysyykin, kenen todellisuudesta kuvat kertovat? Tilanteesta ja kulttuuristaan irrotetut kuvat eivät näin ollen voi kertoa siitä hetkestä ja kulttuurista, jossa sitä tutkitaan. Kuvien tulkinta omassa mielessä antaa kuitenkin mahdollisuuden rajojen rikkomiseen.
Kuvien tulkitseminen on ainan monisyinen prosessi, joka ei tule syntymälahjana, vaan se täytyy opetella. Mediakasvatuksen yksi tärkeimmistä tavoitteista on visuaalisen lukutaidon kehittämienen ja harjaannuttaminen ja koulu on siinä avainasemassa. Kuten jo aiemmin tällä kurssilla on todettu, mediakasvatus ei voi olla koulussa omana oppiaineenaan, vaan se tulee sisällyttää kaikkiin oppiaineisiin. Historian kuvien tarkastelu, lähteiden arvioiminen, matematiikassa havainnollistavien kuvien ja taulukoiden tutkiminen ja kuvaamataidossa eri kuvantamis ym. tekniikoiden harjoittelu ovat kaikki mediakasvatusta. (Laitinen 2007.)
Visuaalisuus ja kuvat ovat yksi monista suosikkiaiheistani mediakasvatuksesta. Tästäkin aiheesta voisin keskustella pitkiäkin aikoja, jos asiaan yhtä vakavasti suhtautuva ihminen sattuisi juttukaveriksi. Mutta, alkaa olla aika lopetella tätä blogia (johon en ole muuten liittänyt yhtäkään kuvaa, jos muutamassa linkissä olevia kuvia ei lasketa) ja kiittää lukijoita.
Laitinen S. Kuvaa ymmärtämään – visuaalisen mediatajun ja -taidon opettamisesta. Teoksessa Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.) Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatuksen julkaisuja 1/2007.
Kuvia on erilaisia; valokuvia, maalauksia, postikorttikuvia, uutisiin liittyviä tilannekuvia, muotokuvia, mainoskuvia, värikkäitä ja musavalkoisia kuvia, on myös kirjan havainnollistavia kuvia ja brändi-kuvia. Ympäristö ilman kuvia olisi aika koruton. Kuvilla on läpi ihmishistorian havainnollistettu tai viestitetty jotain. Luulen, että jos kuvia ei olisi, elämä olisi jollakin tavalla paljon köyhempää, mutta kieli ehkä entistäkin rikkaampi. Nimittäin, jos televisiota kuuntelee ilman kuvaa, tapahtumat eivät välity samalla tavalla, kuin kuvan kanssa, sillä kuva havainnollistaa niin paljon asioita ja tunteita. Ennen televisiota radion kuunnelmat olivat suurta huvia ja ne olivat helposti seurattavissa. Kuvat muodostuvat kuunnelmien ansiosta omassa mielikuvituksessa ja värittyvät ihmisen itsensä luomilla yksityiskohdilla. Kuunnelmissa myös kielikuvilla ja tarkemmalla kerronnalla autetaan ihmisiä ymmärtämään tapahtumat selvemmin.
Kuvalla ja kuvilla on siis valtava merkitys ymmärryksen kanssa. Kuvat kertovat paljon enemmän kuin sanat, sillä kuvista voi tehdä tuhansia tulkintoja ja niiden kautta voi assosioida muihin asiayhteyksiin. Juuri assosiaatiota, jotka siis syntyvät aiemman tiedon perusteella, käytetään hyväksi mainonnassa ja antimainonnassa, jota luennolla 5.10. käsiteltiin muiden aiheiden muassa. Luennolla myös noustettiin esiin, että kuvia arvioidaan juurikin aiemman tiedon perusteella ja niiden kuvakoilla, rajauksilla ja tilanteilla (ennen ja jälkeen kuvan) on suuri vaikutus kuvan lähettämän viestin oikein tai väärin ymmärtämiseen. Jos esimerkiksi lehdessä kuvatekstissä lukee jotain, joka poikkeaa kuvan tulkinnasta, väitän, että ihminen uskoo paremmin kuvan viestiä, kuin painettua sanaa. On siis oltava tarkkana, millainen viestin kuvalla haluaa lähettää, oli kuva millainen tahansa.
Sirkka Laitinen (2007) toteaa kurssikirjan artikkelissaan, että erityisesti mediakuvat syntyvät monesti aiempien jo tunnettujen kuvien pohjalta, jotta ihmiset tunnistaisivat tuttuuden ja havahtuisivat. Kaikenlaiset kuvat ovat myös aina kulttuurisidonnaisia ja niiden tulkintaan vaikuttaa paikka, (kuva)kulttuuri ja katsojan tiedot ja ominaisuudet. Laitinen (2007) kysyykin, kenen todellisuudesta kuvat kertovat? Tilanteesta ja kulttuuristaan irrotetut kuvat eivät näin ollen voi kertoa siitä hetkestä ja kulttuurista, jossa sitä tutkitaan. Kuvien tulkinta omassa mielessä antaa kuitenkin mahdollisuuden rajojen rikkomiseen.
Kuvien tulkitseminen on ainan monisyinen prosessi, joka ei tule syntymälahjana, vaan se täytyy opetella. Mediakasvatuksen yksi tärkeimmistä tavoitteista on visuaalisen lukutaidon kehittämienen ja harjaannuttaminen ja koulu on siinä avainasemassa. Kuten jo aiemmin tällä kurssilla on todettu, mediakasvatus ei voi olla koulussa omana oppiaineenaan, vaan se tulee sisällyttää kaikkiin oppiaineisiin. Historian kuvien tarkastelu, lähteiden arvioiminen, matematiikassa havainnollistavien kuvien ja taulukoiden tutkiminen ja kuvaamataidossa eri kuvantamis ym. tekniikoiden harjoittelu ovat kaikki mediakasvatusta. (Laitinen 2007.)
Visuaalisuus ja kuvat ovat yksi monista suosikkiaiheistani mediakasvatuksesta. Tästäkin aiheesta voisin keskustella pitkiäkin aikoja, jos asiaan yhtä vakavasti suhtautuva ihminen sattuisi juttukaveriksi. Mutta, alkaa olla aika lopetella tätä blogia (johon en ole muuten liittänyt yhtäkään kuvaa, jos muutamassa linkissä olevia kuvia ei lasketa) ja kiittää lukijoita.
Laitinen S. Kuvaa ymmärtämään – visuaalisen mediatajun ja -taidon opettamisesta. Teoksessa Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.) Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatuksen julkaisuja 1/2007.
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Tietäväisemmät aikuiset
Jouduin muuten puuttumaan tässä taannoin erittäin kritisoivaan ja halventavaan sävyyn käytyyn keskusteluun, jossa kolme 5-kymppistä ystävystä isoon ääneen ja kilvan esittivät tietäväisiä kommentteja siitä, kuinka facebookissa kaikki vuodattavat elämäänsä koko maailmalle ja päivittävät profiiliaan joka kymmenesminuutti, jotta saisivat kaipaamaansa huomiota. Lisäksi he vannoivat etteivät todellakaan halua itse jakaa tietojaan ja kuviaan ympäriinsä eivätkä voi ymmärtää kuinka heidän ikäisillään ihmisillä on muka aikaa moiseen puuhasteluun.
Hillitsin itseni ja keskeytin kiivaan keskustelun. "Menkää facebookiin ja nähkää, mitä ihmiset siellä oikeasti tekevät! Te ette edes tiedä mistä puhutte, toistatte vaan kuulemianne harhaluuloja tosiasioina." Kolmikko hiljeni hieman nolostuen. Sain hyvän tilaisuuden kertoa, että facebookissa ei todellakaan kaikki jaa kaikkia tietoja ja kuviaan itsestään kaikille. Jokainen käyttäjä saa itse valita henkilöt, joiden kanssa jakaa kuviaan, tietojaan ja ajatuksiaan. Eivät ole tainneet sen jälkeen ääneen mollata facebookia, mutta tuskin ovat tohtineet sitä paremmin tutkiakaan...
Hillitsin itseni ja keskeytin kiivaan keskustelun. "Menkää facebookiin ja nähkää, mitä ihmiset siellä oikeasti tekevät! Te ette edes tiedä mistä puhutte, toistatte vaan kuulemianne harhaluuloja tosiasioina." Kolmikko hiljeni hieman nolostuen. Sain hyvän tilaisuuden kertoa, että facebookissa ei todellakaan kaikki jaa kaikkia tietoja ja kuviaan itsestään kaikille. Jokainen käyttäjä saa itse valita henkilöt, joiden kanssa jakaa kuviaan, tietojaan ja ajatuksiaan. Eivät ole tainneet sen jälkeen ääneen mollata facebookia, mutta tuskin ovat tohtineet sitä paremmin tutkiakaan...
Koukuttava sosiaalinen media
Kiirettä pitää opintojen kanssa ja mediakasvatuksen blogi on joutunut jäämään taka-alalle siksi aikaa. Tekemistä on liiaksi asti, kun kalenteri paukkuu dedlaineja. Siitäkin huolimatta, media pauhaa ympärillä ja aina on aikaa facebookille.
Sosiaalisista medioista puhuttiin luennolla 28.9. Silloin eri sosiaaliset mediat (mm. IRC-galleria, wikipedia, facebook, twitter sekä opetuskäyttöön tarkoitettu Helmi-reissuvihko) olivat hyvin esillä ja luennoitsija Portimojärvi havainnollisti hyvin niiden käyttöä. Tällä hetkellä itse käytän eniten facebookia, mutta opiskelussa käytettäviä moodlea ja optimaa käytän myös lähes päivittäin. Mutta kuten luennolla ja kaveripiirin keskusteluista on käynyt ilmi, facebook on paljon luonnollisempi väylä tiedonsiirtoon ja kommunikointiin, jopa opiskeluihin liittyvissä asioissa, kuin "keinotekoiset" oppimisalustat. Lähestyminen esimerkiksi ryhmätyöaihetta käy paremmin facebookissa ja viestit tavoittaa nopeammin kohderyhmänsä. Haluaisin tarttua myös Timo Portimojärven esittämiin utopistisiin, mutta erittäin mielenkiintoisiin tulevaisuuden kuviin virtuaalimaailmassa käytävistä kokouksista ja keskusteluista, mutta joudun jättämään sen toiseen kertaan... :)
Myös seuraavalla luennolla, jonka aiheena oli medialukutaito, viitattiin sosiaalisiin medioihin. Reijo Kupiaisen mukaan facebookissa luodaan tekstejä ja ideoita (MEKAP1 luento, 1.10.09), kommentoidaan toisten statuksia tai kuvia, ja lopulta viestiketjun päässä saattaa ollakin jokin aivan uusi idea. Twitterissä voidaan taas jakaa mielenkiintoisia linkkejä, jotka saattavat poikia blogikirjoituksia ja niiden pohjalta taas saattaa syntyä wikipedia-kirjoituksia. Tämän prosessin myötä yksilöstä siirrytään yhteisöön.
Se, mihin pyrin kahden edeltävän tekstikappaleen pohjustamana on ajatus siitä, että sosiaaliset mediat ovat lähellä oppilaiden ja opiskelijoiden arkea. Ne ovat oiva väylä vaikuttaa kaveripiirissä, kunnallisella ja jopa yhteiskunnallisella tasolla. IRC-galleriassa on järjestetty jo useammat varjovaalit, kun maassamme on valittu päämiehiä ja-naisia. Facebookissa käy tälläkin hetkellä kova kuhina, kun yliopistot valitsevat edustajistojaan ja ehdokkaat keräävät kannattajia ja tukijoukkoja fanisivuilleen. Myös kunnallis- ja eduskuntaehdokkaat ovat huomanneet varteenotettavan vaikuttamisväylän. Mutta missä ovat ne ihmiset, jotka vaikuttavat elämässämme joka päivä, opettajat?
Opettaja-lehti (41/2009) otsikoi etusivullaan "joka toinen opettaja facebookissa". Jutussa käsitellään facebookin ja muiden sosiaalisten alustojen käytön yleisyyttä. Aktiivisimpia näyttää olevan ammattikoulujen opettajat, jotka myös hyväksyvät avoimemmin oppilaitaan facebook-ystävikseen. Artikkelin mukaan opettajan on kuitenkin muistettava, että hän hoitaa julkista virkaa, ja siksi on tärkeä muistaa vetää selkeä linja oppilaiden kanssa kaveeraamiseen. Myös salassapitovelvollisuus on hyvä pitää mielessä, facebook ei siis ole oikea paikka puhua oppilaista, edes nimettömänä, muistuttaa jutussa haastateltu helsinkiläisen Apollon yhteiskoulun rehtori Jari Honkala. Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin tärkeänä opettajien tutustumista eri sosiaalisiin medioihin. Tuntemus takaa varmuutta opetusalla ja voi johtaa hedelmällisiin ja mielenkiintoisiin keskusteluihin oppilaiden/opiskelijoiden kanssa. Se voi siis olla avainasemassa tuottoisampaan suhteeseen oppilaiden/opiskelijoiden kanssa. En varsinaisesti ota kantaa siihen millaista sisältöä opettajat ja kasvattajat sosiaalisissa medioissa tuottavat (erityisesti yksityishenkilöinä), mutta soisin heidän ymmärtävän, mistä sosiaalisissa medioissa on kyse ja millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat kommunikaatiovälineinä. Lehtijutunkin mukaan ammattikoulun opettajat, jotka käyttävät tutkimuksen mukaan eniten sosiaalisia medioita yksityishenkilöinä, hyödyntävät niitä myös työssään.
Asiaan liittyy myös löytämäni ajankohtainen uutinen:
Piispa Mikko Heikka ilmaisi ajatuksensa facebookin hyödyntämisestä evankelisluterilaisen kirkon Pod.fi-portaalissa. Hänen mukaansa piispojen tulisi liittyä sosiaalisen median piiriin ja hyödyntää esimerkiksi facebookin tuomat mahdollisuudet tuoda omia ajatuksia esille. Hän kehuu esimerkiksi poliitikkojen osallistumista sosiaaliseen mediaan ja pohtii, kuinka piispatkin voisivat parantaa viestimistään omien aikaresurssiensa puitteissa. Heikka on myös ensimmäinen piispa Suomessa, joka on pitänyt blogia. http://www.pod.fi/suomi/?p=5010
Sosiaalisista medioista puhuttiin luennolla 28.9. Silloin eri sosiaaliset mediat (mm. IRC-galleria, wikipedia, facebook, twitter sekä opetuskäyttöön tarkoitettu Helmi-reissuvihko) olivat hyvin esillä ja luennoitsija Portimojärvi havainnollisti hyvin niiden käyttöä. Tällä hetkellä itse käytän eniten facebookia, mutta opiskelussa käytettäviä moodlea ja optimaa käytän myös lähes päivittäin. Mutta kuten luennolla ja kaveripiirin keskusteluista on käynyt ilmi, facebook on paljon luonnollisempi väylä tiedonsiirtoon ja kommunikointiin, jopa opiskeluihin liittyvissä asioissa, kuin "keinotekoiset" oppimisalustat. Lähestyminen esimerkiksi ryhmätyöaihetta käy paremmin facebookissa ja viestit tavoittaa nopeammin kohderyhmänsä. Haluaisin tarttua myös Timo Portimojärven esittämiin utopistisiin, mutta erittäin mielenkiintoisiin tulevaisuuden kuviin virtuaalimaailmassa käytävistä kokouksista ja keskusteluista, mutta joudun jättämään sen toiseen kertaan... :)
Myös seuraavalla luennolla, jonka aiheena oli medialukutaito, viitattiin sosiaalisiin medioihin. Reijo Kupiaisen mukaan facebookissa luodaan tekstejä ja ideoita (MEKAP1 luento, 1.10.09), kommentoidaan toisten statuksia tai kuvia, ja lopulta viestiketjun päässä saattaa ollakin jokin aivan uusi idea. Twitterissä voidaan taas jakaa mielenkiintoisia linkkejä, jotka saattavat poikia blogikirjoituksia ja niiden pohjalta taas saattaa syntyä wikipedia-kirjoituksia. Tämän prosessin myötä yksilöstä siirrytään yhteisöön.
Se, mihin pyrin kahden edeltävän tekstikappaleen pohjustamana on ajatus siitä, että sosiaaliset mediat ovat lähellä oppilaiden ja opiskelijoiden arkea. Ne ovat oiva väylä vaikuttaa kaveripiirissä, kunnallisella ja jopa yhteiskunnallisella tasolla. IRC-galleriassa on järjestetty jo useammat varjovaalit, kun maassamme on valittu päämiehiä ja-naisia. Facebookissa käy tälläkin hetkellä kova kuhina, kun yliopistot valitsevat edustajistojaan ja ehdokkaat keräävät kannattajia ja tukijoukkoja fanisivuilleen. Myös kunnallis- ja eduskuntaehdokkaat ovat huomanneet varteenotettavan vaikuttamisväylän. Mutta missä ovat ne ihmiset, jotka vaikuttavat elämässämme joka päivä, opettajat?
Opettaja-lehti (41/2009) otsikoi etusivullaan "joka toinen opettaja facebookissa". Jutussa käsitellään facebookin ja muiden sosiaalisten alustojen käytön yleisyyttä. Aktiivisimpia näyttää olevan ammattikoulujen opettajat, jotka myös hyväksyvät avoimemmin oppilaitaan facebook-ystävikseen. Artikkelin mukaan opettajan on kuitenkin muistettava, että hän hoitaa julkista virkaa, ja siksi on tärkeä muistaa vetää selkeä linja oppilaiden kanssa kaveeraamiseen. Myös salassapitovelvollisuus on hyvä pitää mielessä, facebook ei siis ole oikea paikka puhua oppilaista, edes nimettömänä, muistuttaa jutussa haastateltu helsinkiläisen Apollon yhteiskoulun rehtori Jari Honkala. Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin tärkeänä opettajien tutustumista eri sosiaalisiin medioihin. Tuntemus takaa varmuutta opetusalla ja voi johtaa hedelmällisiin ja mielenkiintoisiin keskusteluihin oppilaiden/opiskelijoiden kanssa. Se voi siis olla avainasemassa tuottoisampaan suhteeseen oppilaiden/opiskelijoiden kanssa. En varsinaisesti ota kantaa siihen millaista sisältöä opettajat ja kasvattajat sosiaalisissa medioissa tuottavat (erityisesti yksityishenkilöinä), mutta soisin heidän ymmärtävän, mistä sosiaalisissa medioissa on kyse ja millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat kommunikaatiovälineinä. Lehtijutunkin mukaan ammattikoulun opettajat, jotka käyttävät tutkimuksen mukaan eniten sosiaalisia medioita yksityishenkilöinä, hyödyntävät niitä myös työssään.
Asiaan liittyy myös löytämäni ajankohtainen uutinen:
Piispa Mikko Heikka ilmaisi ajatuksensa facebookin hyödyntämisestä evankelisluterilaisen kirkon Pod.fi-portaalissa. Hänen mukaansa piispojen tulisi liittyä sosiaalisen median piiriin ja hyödyntää esimerkiksi facebookin tuomat mahdollisuudet tuoda omia ajatuksia esille. Hän kehuu esimerkiksi poliitikkojen osallistumista sosiaaliseen mediaan ja pohtii, kuinka piispatkin voisivat parantaa viestimistään omien aikaresurssiensa puitteissa. Heikka on myös ensimmäinen piispa Suomessa, joka on pitänyt blogia. http://www.pod.fi/suomi/?p=
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Mediapaasto - hyvä yritys
Välitehtävässä 7 pyydettiin olemaan ilman mediaa yksi vuorokausi. Yritin viikon lopulla mediapaastopäivää. Aamulla muistuttelin itselleni, että en avaakaan aamurutiineihin kuuluvasti radiota, vaan valmistaudun luennolle lähtöön musiikitta. Olin tyytyväinen siihen astiseen suoritukseeni. Mutta kuinkas ollakaan, ensimmäisellä luennolla luennoitsija esitteli erään kampanjan mainoksia ja peli oli oikeastaan siis jo pelattu. Huokaisin pettymyksestä, mutta annoin tehtävälle uuden mahdollisuuden, yritin rajata mediapaaston omaan mediankäyttööni. Välttelin katsomasta Iltalehden lööppejä kampuksella ja isoja mainoskuvia kaupungilla. En myöskään kuunnellut musiikkia mp3-soittimestani kotimatkan aikana. Olin monen luennon jäljiltäväsynyt ja kotiin päästyäni tein ruuan, istuin pöytään ja luin hartaasti nautiskellen paikallislehden keiton syömisen ohessa. Ja niin, mediapaastossai kompastuin arkirutiiniin. Jos olisin halunnut, olisin voinut olla katsomatta televisiota illalla ja siirtää internetissä selailunkin seuraavaan päivään, mutta siinä tapauksessa olisin joko lukenut aikakauslehtiä tai tehnyt tenttikirjasta muistiinpanoja eli käyttänyt vaihtoehtoisesti mediaa. Tällä kertaa mediapaastoni ei toiminut, mutta yritys oli hyvä. :)
Voiko ihminen siis enää päästä pois median vaikutuksen piiristä? Omalla kohdallani se tuntuu ainakin tällä hetkellä aika mahdottomalta. Välitehtävässä yksi, kuvailin erikoista mediapäivääni. Sinä päivänä ainakin sähköisen median käyttöni oli lähes olematonta. Olin silti varmasti kulkenut läpi mediavirran kampuksella ja kaupungissa sen enempää kuvia tai tekstejä mediaksi mieltäen. Tällä hetkellä opiskeluni vaatii päivittäistä median hyödyntämistä. Joku mediakasvatuksen kurssin opiskelija kertoi omassa blogissaan lähteneensä telttaretkelle pakoon mediaa, mutta metsäänkin ulottuu Suomen kattava 3G verkko ja koko maailma kulkee mukana taskussa puhelimen muodossa.
Ideana mediapaasto on kuitenkin terveellinen, vaikkakin vaikea toteuttaa. Paaston aikana aivot ja mieli pääsevät lepäämään, mutta toisaalta, onko meidän pakko sulkea kaikki media pois silloinkaan? Eikös esimerkiksi oman suosikkikirjan lukeminen ole rentouttavaa?
Voiko ihminen siis enää päästä pois median vaikutuksen piiristä? Omalla kohdallani se tuntuu ainakin tällä hetkellä aika mahdottomalta. Välitehtävässä yksi, kuvailin erikoista mediapäivääni. Sinä päivänä ainakin sähköisen median käyttöni oli lähes olematonta. Olin silti varmasti kulkenut läpi mediavirran kampuksella ja kaupungissa sen enempää kuvia tai tekstejä mediaksi mieltäen. Tällä hetkellä opiskeluni vaatii päivittäistä median hyödyntämistä. Joku mediakasvatuksen kurssin opiskelija kertoi omassa blogissaan lähteneensä telttaretkelle pakoon mediaa, mutta metsäänkin ulottuu Suomen kattava 3G verkko ja koko maailma kulkee mukana taskussa puhelimen muodossa.
Ideana mediapaasto on kuitenkin terveellinen, vaikkakin vaikea toteuttaa. Paaston aikana aivot ja mieli pääsevät lepäämään, mutta toisaalta, onko meidän pakko sulkea kaikki media pois silloinkaan? Eikös esimerkiksi oman suosikkikirjan lukeminen ole rentouttavaa?
tiistai 6. lokakuuta 2009
Meidian vai leikin maailmassa?
Leikissä heijastuu media. Mielikuvituksetonta? Niin ajattelin ennen, kunnes ymmärsin, että median siirtyminen leikkeihin onkin nerokasta ja leikeissä lapset keksivät mitä erilaisimpia juonenkäänteitä medista tutuille ja turvallisille hahmoille.¨"Päläkkähiilet" (lue: Prätkä-hiiret) oli aikanaan kova juttu alle kouluikäiselle veljelleni. Hoitopaikassa hän kavereineen vietti lähes kaiken ajan mielikuvitusleikin maailmassa, jonka hahmot olivat suoraan televisiosta. Hanna Niinistö ja Anu Ruhala (2007, 128) viittaavat artikkelissaan Pienten lasten mediakasvatus Anu Mustosen Malliin lasten ikävaiheista mediakasvatuksessa. Jaottelun mukaan mediahahmojen toimintamalleja käytetään leikeissä taaperoiästä lähtien. Tästähän leikissä juuri oli kyse. Pojilla oli jokaisella omat hahmonsa, joilla oli erilaisia kykyjä ja taitoja, joita opeteltiin lauantai-aamuisin television äärellä. Leikillä oli tietysti myös sosiaalistava vaikutus. Leikin avullahan lapset oppivat jakamaan leikkikaluja ja sopimaan yhteisistä pelisäännöistä. Uskon, että myös yhteisen kiinnostuksen kohteen jakaminen yhdisti ja lähensi poikien suhdetta ja antoi heille positiivisen kokemuksen siitä, millaista on kuulua joukkoon. Myös tässä leikissä vanhemmilla ja hoitotädillä olisi ollut tärkeä rooli. (Käytän sanaa "olisi", sillä en osaa sanoa, kuinka kasvatustehtävä tässä toteutui.) Vanhempien on siis turvattava lapselle hänen ikäkauttaa sopiva mediankäyttö ja vahdittava, että lapsi ymmärtää näkemänsä tai kokemansa oikein. Mediakasvatuksen kannalta katsottuna, aikuisen olisi ollut syytä seurata poikien kanssa ohjelmaa, jotta he olisivat voineet selittää esimerkiksi piirroshahmojen yliluonnollisia kykyjä, jotta esimerkiksi korkealta pyörän päälle hyppääminen ei olisi johtanut kivuliaaseen tapaturmaan. (Niinistö & Ruhala 2007, 130-131.) Nähdäkseni tämänkaltaisia tapaturmia ei onneksi kuitenkaan käynyt. :)
Samaisessa artikkelissa puhuttiin myös lasten omaksuneen esimerkiksi Tanssii tähtien kanssa-ohjelman ansioista tanssiliikketä, joita sitten käytettiin leikeissä (Niinistö & Ruhala 2007, 131). Mutta eivät aikuisetkaan toiseksi jää, sillä kyseisen ohjelmaformaatin myötä tanssi-innosus on tarttunut myös aikuisväestöömme ja tanssiharrastus on saanut uutta tuulta alleen, kun ihmiset ovat rynnänneet kursseille tanssiaskeleita opettelemaan. Tästä saamme huomata, medialla voi olla erittäinkin positiivisia vaikutuksia ihmisiin, niin lapsiin kuin aikuisiin. Uusi harrastus median innoittamana ei voi olla huono asia, ellei se ole sitten laitonta. ;) Itsellänikin taitoluisteluinnostus lähti Susanna Rahkamon ja Petri Kokon televisioidusta juhlanäytöksestä.
Lähteet:
Niinistö & Ruhala, Pienten lasten mediakasvatus. Teoksessa Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.) Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatuksen julkaisuja 1/2007.
Samaisessa artikkelissa puhuttiin myös lasten omaksuneen esimerkiksi Tanssii tähtien kanssa-ohjelman ansioista tanssiliikketä, joita sitten käytettiin leikeissä (Niinistö & Ruhala 2007, 131). Mutta eivät aikuisetkaan toiseksi jää, sillä kyseisen ohjelmaformaatin myötä tanssi-innosus on tarttunut myös aikuisväestöömme ja tanssiharrastus on saanut uutta tuulta alleen, kun ihmiset ovat rynnänneet kursseille tanssiaskeleita opettelemaan. Tästä saamme huomata, medialla voi olla erittäinkin positiivisia vaikutuksia ihmisiin, niin lapsiin kuin aikuisiin. Uusi harrastus median innoittamana ei voi olla huono asia, ellei se ole sitten laitonta. ;) Itsellänikin taitoluisteluinnostus lähti Susanna Rahkamon ja Petri Kokon televisioidusta juhlanäytöksestä.
Lähteet:
Niinistö & Ruhala, Pienten lasten mediakasvatus. Teoksessa Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.) Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatuksen julkaisuja 1/2007.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)