Kehittämisen tarvetta on.

Informaatiolukutaidon opetuksessa on vaihtelevuutta ja epätasa-arvoisuutta eri korkeakoulu-instituutuioiden sekä eri yksiköiden välillä. Niin kuin kaikessa muussakin nykypäivänä, myös informaatiolukutaidon kehittäminen vaatii rahaa ja muita resursseja. Cattsin (2007) mukaan instituutio-tasolla se vaatii sitoutumista, sillä yhdeksi vuodeksi saatu rahoitus ei millään voi saada aikaan pitkäaikaisia vaikutuksia. Hän myös sanoo, että informaatiolukutaito pitäisi tunnustaa osaksi instituutiota, jotta sitä voidaan kehittää järjestelmällisesti. Kehittämisen avuksi taas tarvitaan kirjattuja toimenpiteitä ja niiden arviointia. Toimenpiteisiin kuuluu mm. koko järjestelmän kartoittaminen, sillä ilman sitä on vaikea rakentaa instituution kattavaa yhtenäistä järjestelmää informaatiolukutaidon kehittämiseksi (Catts 2007).

Australialaisessa yliopistossa New Englannissa on toteutettu esimerkiksi seuraavanlaisia keinoja opettaa informaatiolukutaitoa, siitä huolimatta, että kirjaston ja opetuksen välissä on kuilunsa. Kirjaston opetusohjelma tarjoaa tehtäviä, joiden avulla harjoitellaan asioita, jotka sen jälkeen täytyy pystyä myös soveltamaan eri konteksteissa omatuotteiseen esseeseen. Tärkeää on rakentaa oppimista, jolloin korkeakoulun päätösvaiheessa tiedot ovat hioutuneet taidoiksi. "Bottom-up"-tekniikalla on saatu aikaan paljon (Catts 2007). Käytännössä sillä tarkoitetaan tietojen rakentamista aiempien päälle, mutta myös oppiskelijalähtöistä oppimista.

Oma käsitykseni informaatiolukutaidon opettamisesta ja harjoittelemisesta yliopistossa tukee hyvin edellistä. Käytäntö on hyvin kirjavaa ja eroja kirjoitusohjeissa on eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä paljon. Tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että blogia kirjoittaessani yritän noudattaa Jyväskylän yliopiston terveystieteiden tiedekunnan kirjoitusohjetta (Jyväskylän yliopisto 2009). Opiskelijaa tosin helpottaisi yhtenäiset ohjeet, jotka kattaisivat koko instituution. Välillä tuntuu, että opiskelijan aika menee seminaaritöissäkin eniten materiaalin hakemiseen ja pilkkujen sekä pisteiden oikein sijoittamiseen. Positiivista on, että ohjeiden noudattamista vaaditaan kaikissa kurssitöissä, jolloin tiedonhankintaa ja oikeaa viittaustekniikkaa tulee harjoiteltua. Kyseenalaistan kuitenkin sen, onko pilkun viilaaminen tärkeämpää ja oleellisempaa, kuin tiedon tarkoituksenmukaisuuden ja luotettavuuden arvointi.


Lähteet:
Catts R. Evaluating information literacy initiatives in higher education. Teoksessa Nevgi A (toim.) Informaatiolukutaito yliopisto-opetuksessa. Helsinki: Palmenia, 2007: 33-52.

Terveystieteiden laitoksen kirjoitusohjeet - Jyväskylän yliopisto. [www-dokumentti] Päivitetty 2009 [haettu 3.1.2010] https://www.jyu.fi/sport/laitokset/terveys/Opiskelu/opiskeluohjeita/kirjohj09.pdf/view