Mediakasvatuksen oikeutus

Onko liian monta kertaa jo sanottu, että yhteiskunnassa pärjäämiseen tai pikemminkin menestymiseen tarvitaan informaatiolukutaitoa, sensitiivisen kanssakäymisen osaamista ja uusia lukutaitoja? Kaikissa kirjoituksissani olen yrittänyt tuoda esille eri näkökulmia ja mahdollisuuksia tarkastella näitä aiheita. Olen yhdistänyt kurssikirjallisuutta ja aiempia tietojani sekä havainnoinut ympäristöäni kriittisesti. Yliopistossa opiskelu on avannut entisestään silmiäni sen suhteen, mitä kriittisyys laajemmalti tarkoittaa. Mediakasvatuksen näkökulma on ainakin ensimmäisen puolentoista opiskeluvuoden aikana ollut lähes olematon, jos en lue mukaan varsinaisen mediakasvatuksen kursseja. Asioita on kyllä käyty läpi muissa yhteyksissä, mutta ei mediakasvatuksen tai informaatiolukutaidon nimillä. Ongelma on siis sama niin alemmilla kuin ylemmillä koulutusasteillakin ja siihen tarvittaisiin kipeästi muutosta. Kirjallisuus ei siis tuonut korkeakouluopiskeluun juurikaan uutta näkökulmaa. Toimenpideohjelmia varmasti on, mutta niiden toteutumien käytännössä vaatii aikaa, rahaa ja osaavaa henkilökuntaa.

Jotkut ovat sitä mieltä, että mediakasvatusta ei tarvita kouluihin, sillä siellä opetettavaa materiaalia on jo aivan tarpeeksi. Olen kuitenkin eri mieltä, sillä mediakasvatuksen avulla oppilaat saisivat työkaluja arvioida sitä kaikkea muuta opetettavaa materiaalia, mikä voisi helpottaa heitä tietotulvassa. Informaatiolukutaitoinen ihminen osaa erotella tärkeä tiedon vähemmän tärkeästä ja soveltaa sitä omiin tarpeisiinsa. Eikö juuri ne ominaisuudet kuuluisi kaikille? McBrien (2005) perustelee medialukutaidon opetusta sen jokapäiväisyydellä. Myös kansalaisuus edellyttää valveutunutta median käyttöä. Kun ihmiset käyttävät yhä enemmän aikaa sosiaalisissa mediaympäristöissä ja reality-sarjojen parissa vapaa-aikanaan (johon ei yleisesti liitetä kriittistä arvointia, toisin kuin koulussa), olisi suorastaan huolestuttavaa, jos kukaan ei puuttuisi tai opastaisi uusien asioiden parissa. Tulevaisuuden kansalaiset tarvitsevat kriittisiä arviointikeinoja tehdäkseen terveyttään, asenteitaan, arvojaan ja ympäristöään koskevia valintoja.

Lähteet:
McBrien J. L. Uninformed in the Information Age: Why Media Necessitate Critical Thinking Education. Teoksessa Schwarz G. & Brown P. U. (toim.) Media Literacy: Transforming Curriculum and Teaching. NSSE 2005: 18-34.

Thoman E. & Jolls T. Media Literacy Education: Lessons from the Center for Media Literacy. Teoksessa Schwarz G. & Brown P. U. (toim.) Media Literacy: Transforming Curriculum and Teaching. NSSE 2005: 180-205.