Kriittinen mediankäyttäjä

Millainen median käyttäjä olen? Hyvin, hyvin kriittinen! Tarkastelen kuvia, mainoksia, uutisia ym. kriittisesti. En tietenkään aina, sillä joskus haluan vain rentoutua ja katsoa televisiosta hömppää. Usein tuntuu, että kiinnitän huomiota erityisesti visuuaaliseen mediaan ja sen viesteihin tahtomattakin. Lähes poikkeuksetta ollessani muiden seurassa, kukaan muu ei huomaa esimerkiksi mainoksen kohderyhmää tai keinoja, joilla kuluttajia yritetään saada ostamaan tuote. Jos nostan asian esille, he eivät ole kiinnittäneet asiaan huomiota eikä heitä edes kiinnosta... Mutta, jos pääsen vertailemaan huomioitani jonkun asiasta kiinnostuneen kanssa, saadaan aikaan mahtava ja innostunut keskustelu, jota voisin jatkaa tuntikausia.

Tässä yksi esimerkki siitä, miten mainoksessa luodaan vaikutelma luotettavasta ja asiantuntevasta yrityksestä, jonka palvelua kannattaa käyttää. KultaRahaksi.fi-yrityksen sivuilta löytyy kyseinen video. https://www.kultarahaksi.fi/index.php/video/
Mainoksessa esiintyy asiantuntija, joka on vanhempi mieshenkilö. Hänellä on harmaantuneet hiukset ja viikset ja on kaljuuntunut hieman. Päällään hänellä on kravatti ja slipoveri. Hän istuu toimistossa, jossa on mikroskooppia muistuttava laite sekä muita työkaluja. Päässään hänellä on suurennuslasihäkkyrä. Hän puhuu vakuuttavasti ja on kaikin puolin kohdeyleisön silmissä luotettava. Todellisuudessahan hän voi olla vain näyttelijä, jonka asuste ja tausta on suunniteltu tarkoin. Ja näin todennäköisesti onkin.

Kurssikirjassa artikkelissa Yleisestä mediaosaamisesta paikalliseen ja yhteisölliseen mediaosaamiseen Lasse Lipponen toteaa, että medialukutaito on kriittisyyttä ja myös sisällön luomista. Yleinen mediaosaaminen on usein opetuksen tai mediakasvatuksen tulosta, jota omalla kohdallani on opittu jo kotona. Mediakasvatuksesta ei ole puhuttu, mutta isäni on opettanut minut katsomaan kriittisesti asioita sekä perustelemaan mielipiteitäni. Paikallisessa ja yhteisöllisessä mediaosaamisessa on taas Lipposen kyse muun muassa mediatoimijuudesta. Uskon, että omaamalla akateemisen lukutaidon, joka on myös sovellettavissa median tulkintaan ja tuottamiseen, saan ympäröivästä maailmasta paljon enemmän irti ja olen tietoisempi yhteiskunnallisista asioista. Mediatoimijuus voisikin olla pidemmälle viety termi akateemisesta lukutaidosta, aivan kuten Lipponen artikkelissaan sitä soveltaa.

Tulevana opettajana koen haasteelliseksi voida välittää omaa medialukutaitoani ja median viestien arviointia oppilailleni. Koen sen kuitenkin tärkeäksi, jotta he oppisivat tulkitsemaan piilotettujakin viestejä oikein. Terveystieto-oppiaineessa median tulkinnan hallitseminen on mielestäni tärkeää, sillä tiedotusvälineiden luoma kuva esimerkiksi kauneudesta, muodista, trendeistä, päihteistä ja seksuaalisesta käyttäytymisestä on uudelleen arvioinnin arvoisia. Torstain luennolla pohdittiin, kuinka eri oppiaineissa medialukutaitoa voisi harjoitella. Itse ainakin aion tuoda oppitunneille tuoreita lehtileikkeitä terveystiedon eri osa-alueilta, viitata ajankohtaisiin televisio-ohjelmiin ja toivottavasti myös opin median käytöstä ja tuottamisesta koulutukseni aikana niin paljon, että osaisin hyödyntää sitäkin opetuksessa. Sirkka Laitisen artikkelissa Kuvaa ymmärtämään – visuaalisen mediatajun ja -taidon opettamisesta korostaa opettajien yhteistyötä mediakasvatustoiminnassa, joka ei kuitenkaan yksin tuota osaamista, vaan hänen mukaansa jokaisen opettajan on hankittava osaamisensa itse, jotta yhteistyöllä toteutettu opetus voisi toimia ja tuottaa tulosta. Laitinen toteaa myös armottoman osuvasti, että "Mediakasvatuksen tulee olla osa kaikkien vakavasti otettavien oppiaineiden opetusta." Se on ylevä ja ehkä utopistinenkin tavoite, mutta toivottavasti kuitenkin joskus toteutettavissa.