Epätavallinen mediapäivä

Ensimmäinen blogini. Ensimmäinen kirjoitukseni. Ja ensimmäinen päivä pitkään aikaan, että en ole kuunnellut radiota tai avannut televisiota.

Tänään on siis ollut hyvin epätavallinen päivä sen suhteen, miten olen käyttänyt mediaa. Aamuisin tapaan ensimmäisenä avata radion ja kuunnella YleX:n aamua. Tänään kuitenkin syöksyin lähes heti herättyäni pyörän selkään ja kohti yliopistoa. Luentojen välissä käytin internetiä selaten NELLI-hakuportaalin tietokantoja, tutkin mediakasvatus-kurssin suoritusohjeita ja samalla kuuntelin johdantoluennon tallennetta. Päätin myös, että tänään perustan oman blogini ja innostun jakamaan ajatuksiani julkisesti. Lisäksi tarkistin sähköpostit ja facebookin. Kotiin päästyäni luin paikallislehden soppakulhon äärellä, siihen kului aikaa hartaasti nautiskellen yli puoli tuntia! Sitä ei uskoisi, että paikallislehden lukeminen olisi niin mielenkiintoista, mutta kotiseuturakkaana ihmisenä lehden ilmestymispäivät ovat melkein kuin juhlaa muualla asuvalle opiskelijalle. Ruuan jälkeen illasta on mennytkin johdantoluennon kuuntelemiseen, blogin perustamiseen ja sähköpostien lukemiseen jo muutama tunti. Ja aina kun kone on auki, on mesekin auki, siitä ei pääse mihinkään. Instant messenger on minulle kommunikaatioväline parhaimmillaan. Sen avulla voi nopeasti moikata kavereita ja perheenjäseniä tai käydä syvällisiä keskusteluja.

Mediakasvatus ja median vaikutus ihmisiin on kiinnostanut minua jo lukiosta asti. Blogi-kirjoittelu varmasti antaa mahdollisuuden pohtia siihen liittyviä aiheita muiden kiinnostuneiden kanssa. Mielessä on jo monta aihetta joita aion pohtia blogissani. Ensimmäisessä blogi-merkinnässäni haluan kuitenkin tarttua luennoitsijan esille tuomaan aiheeseen puheluiden ajankohdista.

Muistan kuinka pienenä tyttönä lankapuhelimella ei varmasti saanut soittaa kaverille enää kahdeksan jälkeen, vaikka kuinka olisi unohtunut kysyä läksyistä aiemmin päivällä. Ja jos sitten kuitenkin piti soittaa, niin nöyrästi pyysin anteeksi, että häiritsen perheen rauhaa niin myöhällä. Nykyään vältän soittamasta kymmenen jälkeen. Yksityisyyden ja kotirauhan rajan ymmärtäminen on kai ihmisillä hämärtynyt. Enää ei niinkään ajatella ihmistä jolle soitetaan, ainoastaan sitä omaa asiaa ja kuinka tärkeä se on saada hoidetuksi. Välillä myös tuntuu, että kännykkään on "velvollisuus" vastata ja olla tavoitettavissa vuorokauden ympäri, vaikka lankapuhelinaikaan jokaiselle suotiin noin puolet vuorokaudesta häiriötöntä aikaa olla kotonaan. Onhan kuitenkin niinkin, että ihminen, joka haluaa olla rauhassa, puhelinsoittojen tai tekstiviestien saavuttamattomissa, voi hyvin laittaa kännykkänsä äänettömälle tai jopa sulkea sen haluamakseen ajaksi. Minua siis saa yrittää tavoitella mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, mutta huolehdin myös siitä, että kännykkäni ei häiritse minua, jos haluan olla rauhassa.