Minulla on valokuvamuisti. Havainnoin ympäristöä visuaalisesti, joten muistan asioita ja tapahtumia valokuvan kaltaisina still-kuvina ja pystyn kuvailemaan niitä hyvinkin tarkkaan. Siitä syystä kuvat ja maisemat ovatkin minulle hyvin tärkeitä. Välitehtävän 8 myötä olen kiinnittänyt erityisesti huomiota ympäröiviin kuviin, joita olen löytänyt mm. kodin seiniltä, kaupungilta, lehdistä, tekstiileistä, oppikirjoista, internetistä, televisiosta ja puhelimesta taustakuvan muodossa.
Kuvia on erilaisia; valokuvia, maalauksia, postikorttikuvia, uutisiin liittyviä tilannekuvia, muotokuvia, mainoskuvia, värikkäitä ja musavalkoisia kuvia, on myös kirjan havainnollistavia kuvia ja brändi-kuvia. Ympäristö ilman kuvia olisi aika koruton. Kuvilla on läpi ihmishistorian havainnollistettu tai viestitetty jotain. Luulen, että jos kuvia ei olisi, elämä olisi jollakin tavalla paljon köyhempää, mutta kieli ehkä entistäkin rikkaampi. Nimittäin, jos televisiota kuuntelee ilman kuvaa, tapahtumat eivät välity samalla tavalla, kuin kuvan kanssa, sillä kuva havainnollistaa niin paljon asioita ja tunteita. Ennen televisiota radion kuunnelmat olivat suurta huvia ja ne olivat helposti seurattavissa. Kuvat muodostuvat kuunnelmien ansiosta omassa mielikuvituksessa ja värittyvät ihmisen itsensä luomilla yksityiskohdilla. Kuunnelmissa myös kielikuvilla ja tarkemmalla kerronnalla autetaan ihmisiä ymmärtämään tapahtumat selvemmin.
Kuvalla ja kuvilla on siis valtava merkitys ymmärryksen kanssa. Kuvat kertovat paljon enemmän kuin sanat, sillä kuvista voi tehdä tuhansia tulkintoja ja niiden kautta voi assosioida muihin asiayhteyksiin. Juuri assosiaatiota, jotka siis syntyvät aiemman tiedon perusteella, käytetään hyväksi mainonnassa ja antimainonnassa, jota luennolla 5.10. käsiteltiin muiden aiheiden muassa. Luennolla myös noustettiin esiin, että kuvia arvioidaan juurikin aiemman tiedon perusteella ja niiden kuvakoilla, rajauksilla ja tilanteilla (ennen ja jälkeen kuvan) on suuri vaikutus kuvan lähettämän viestin oikein tai väärin ymmärtämiseen. Jos esimerkiksi lehdessä kuvatekstissä lukee jotain, joka poikkeaa kuvan tulkinnasta, väitän, että ihminen uskoo paremmin kuvan viestiä, kuin painettua sanaa. On siis oltava tarkkana, millainen viestin kuvalla haluaa lähettää, oli kuva millainen tahansa.
Sirkka Laitinen (2007) toteaa kurssikirjan artikkelissaan, että erityisesti mediakuvat syntyvät monesti aiempien jo tunnettujen kuvien pohjalta, jotta ihmiset tunnistaisivat tuttuuden ja havahtuisivat. Kaikenlaiset kuvat ovat myös aina kulttuurisidonnaisia ja niiden tulkintaan vaikuttaa paikka, (kuva)kulttuuri ja katsojan tiedot ja ominaisuudet. Laitinen (2007) kysyykin, kenen todellisuudesta kuvat kertovat? Tilanteesta ja kulttuuristaan irrotetut kuvat eivät näin ollen voi kertoa siitä hetkestä ja kulttuurista, jossa sitä tutkitaan. Kuvien tulkinta omassa mielessä antaa kuitenkin mahdollisuuden rajojen rikkomiseen.
Kuvien tulkitseminen on ainan monisyinen prosessi, joka ei tule syntymälahjana, vaan se täytyy opetella. Mediakasvatuksen yksi tärkeimmistä tavoitteista on visuaalisen lukutaidon kehittämienen ja harjaannuttaminen ja koulu on siinä avainasemassa. Kuten jo aiemmin tällä kurssilla on todettu, mediakasvatus ei voi olla koulussa omana oppiaineenaan, vaan se tulee sisällyttää kaikkiin oppiaineisiin. Historian kuvien tarkastelu, lähteiden arvioiminen, matematiikassa havainnollistavien kuvien ja taulukoiden tutkiminen ja kuvaamataidossa eri kuvantamis ym. tekniikoiden harjoittelu ovat kaikki mediakasvatusta. (Laitinen 2007.)
Visuaalisuus ja kuvat ovat yksi monista suosikkiaiheistani mediakasvatuksesta. Tästäkin aiheesta voisin keskustella pitkiäkin aikoja, jos asiaan yhtä vakavasti suhtautuva ihminen sattuisi juttukaveriksi. Mutta, alkaa olla aika lopetella tätä blogia (johon en ole muuten liittänyt yhtäkään kuvaa, jos muutamassa linkissä olevia kuvia ei lasketa) ja kiittää lukijoita.
Laitinen S. Kuvaa ymmärtämään – visuaalisen mediatajun ja -taidon opettamisesta. Teoksessa Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.) Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatuksen julkaisuja 1/2007.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti