keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Koukuttava sosiaalinen media

Kiirettä pitää opintojen kanssa ja mediakasvatuksen blogi on joutunut jäämään taka-alalle siksi aikaa. Tekemistä on liiaksi asti, kun kalenteri paukkuu dedlaineja. Siitäkin huolimatta, media pauhaa ympärillä ja aina on aikaa facebookille.

Sosiaalisista medioista puhuttiin luennolla 28.9. Silloin eri sosiaaliset mediat (mm. IRC-galleria, wikipedia, facebook, twitter sekä opetuskäyttöön tarkoitettu Helmi-reissuvihko) olivat hyvin esillä ja luennoitsija Portimojärvi havainnollisti hyvin niiden käyttöä. Tällä hetkellä itse käytän eniten facebookia, mutta opiskelussa käytettäviä moodlea ja optimaa käytän myös lähes päivittäin. Mutta kuten luennolla ja kaveripiirin keskusteluista on käynyt ilmi, facebook on paljon luonnollisempi väylä tiedonsiirtoon ja kommunikointiin, jopa opiskeluihin liittyvissä asioissa, kuin "keinotekoiset" oppimisalustat. Lähestyminen esimerkiksi ryhmätyöaihetta käy paremmin facebookissa ja viestit tavoittaa nopeammin kohderyhmänsä. Haluaisin tarttua myös Timo Portimojärven esittämiin utopistisiin, mutta erittäin mielenkiintoisiin tulevaisuuden kuviin virtuaalimaailmassa käytävistä kokouksista ja keskusteluista, mutta joudun jättämään sen toiseen kertaan... :)

Myös seuraavalla luennolla, jonka aiheena oli medialukutaito, viitattiin sosiaalisiin medioihin. Reijo Kupiaisen mukaan facebookissa luodaan tekstejä ja ideoita (MEKAP1 luento, 1.10.09), kommentoidaan toisten statuksia tai kuvia, ja lopulta viestiketjun päässä saattaa ollakin jokin aivan uusi idea. Twitterissä voidaan taas jakaa mielenkiintoisia linkkejä, jotka saattavat poikia blogikirjoituksia ja niiden pohjalta taas saattaa syntyä wikipedia-kirjoituksia. Tämän prosessin myötä yksilöstä siirrytään yhteisöön.

Se, mihin pyrin kahden edeltävän tekstikappaleen pohjustamana on ajatus siitä, että sosiaaliset mediat ovat lähellä oppilaiden ja opiskelijoiden arkea. Ne ovat oiva väylä vaikuttaa kaveripiirissä, kunnallisella ja jopa yhteiskunnallisella tasolla. IRC-galleriassa on järjestetty jo useammat varjovaalit, kun maassamme on valittu päämiehiä ja-naisia. Facebookissa käy tälläkin hetkellä kova kuhina, kun yliopistot valitsevat edustajistojaan ja ehdokkaat keräävät kannattajia ja tukijoukkoja fanisivuilleen. Myös kunnallis- ja eduskuntaehdokkaat ovat huomanneet varteenotettavan vaikuttamisväylän. Mutta missä ovat ne ihmiset, jotka vaikuttavat elämässämme joka päivä, opettajat?

Opettaja-lehti (41/2009) otsikoi etusivullaan "joka toinen opettaja facebookissa". Jutussa käsitellään facebookin ja muiden sosiaalisten alustojen käytön yleisyyttä. Aktiivisimpia näyttää olevan ammattikoulujen opettajat, jotka myös hyväksyvät avoimemmin oppilaitaan facebook-ystävikseen. Artikkelin mukaan opettajan on kuitenkin muistettava, että hän hoitaa julkista virkaa, ja siksi on tärkeä muistaa vetää selkeä linja oppilaiden kanssa kaveeraamiseen. Myös salassapitovelvollisuus on hyvä pitää mielessä, facebook ei siis ole oikea paikka puhua oppilaista, edes nimettömänä, muistuttaa jutussa haastateltu helsinkiläisen Apollon yhteiskoulun rehtori Jari Honkala. Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin tärkeänä opettajien tutustumista eri sosiaalisiin medioihin. Tuntemus takaa varmuutta opetusalla ja voi johtaa hedelmällisiin ja mielenkiintoisiin keskusteluihin oppilaiden/opiskelijoiden kanssa. Se voi siis olla avainasemassa tuottoisampaan suhteeseen oppilaiden/opiskelijoiden kanssa. En varsinaisesti ota kantaa siihen millaista sisältöä opettajat ja kasvattajat sosiaalisissa medioissa tuottavat (erityisesti yksityishenkilöinä), mutta soisin heidän ymmärtävän, mistä sosiaalisissa medioissa on kyse ja millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat kommunikaatiovälineinä. Lehtijutunkin mukaan ammattikoulun opettajat, jotka käyttävät tutkimuksen mukaan eniten sosiaalisia medioita yksityishenkilöinä, hyödyntävät niitä myös työssään.

Asiaan liittyy myös löytämäni ajankohtainen uutinen:
Piispa Mikko Heikka ilmaisi ajatuksensa facebookin hyödyntämisestä evankelisluterilaisen kirkon Pod.fi-portaalissa. Hänen mukaansa piispojen tulisi liittyä sosiaalisen median piiriin ja hyödyntää esimerkiksi facebookin tuomat mahdollisuudet tuoda omia ajatuksia esille. Hän kehuu esimerkiksi poliitikkojen osallistumista sosiaaliseen mediaan ja pohtii, kuinka piispatkin voisivat parantaa viestimistään omien aikaresurssiensa puitteissa. Heikka on myös ensimmäinen piispa Suomessa, joka on pitänyt blogia. http://www.pod.fi/suomi/?p=5010

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti